Anu Kaipainen : Kaarinan veriballadi

Takakansi

Tuo Kaarina, Kuussalon kukkainen, niin kertoi mun mummoni kerta, oli tynyt tuulehtahkainen. Taru uukui syyttömän verta.

Tämä romaani ei ole historiallinen; sen aika vain on historiaa. Siinä palataan Kaarinan vaiheisiin ja aikaan, jolloin kirkko oli vielä puusta ja Vallat kukoistivat niin kuin aina myöhemminkin ja papit, tuomarit ja pyövelit niitten välkäsinä keksivät mitä julmimpia tapoja saada ainakin akat kuriin. Auni Kaipaisen puhuttelevia ja runollinen, julma ja leikillinen romaani kertoo Hämeen salomailta asuvasta kansasta Kaarinasta, jota Hovin nuorimherra Klaus rakastaa kuolettavasti vastoin isänsä tahtoa. Rakastavaisille käy onnettomasti, mutta heidän kohtalonsa elää uhkana, vanha laa ja lauluna soimaan sukupolvelta sukupolvelle. Romaanin kertojana on vaeltava puusepän kisälli, joka sattuu huomaamaan verta tihkuvan lohkareen kirkon seinässä ja lähtee kuuluttamaan Kaarinan kohtaloa markkinoilta markkinoille. Hän on vertauskuva sille, kuinka vanhat tarinat ja myytit elävät ajasta aikaan ja tulevat aina uudestaan esille. Jokaisella ajalla ja jokaisessa maassa on omat kidutuskammionsa, pyövelinsä, Kaarinansa, kirjailijansa luomiskipuineen ja ainutlaatuinen sanomansa.

Esittely

Anu Kaipaisen myyttinen ja runollinen romaani pohjautuu vanhaan balladiin Kaarinasta, Hämeen salomailla asuvasta luonnonlapsesta, joka vietiin syyttömänä mestauslavalle.