Anu Kaipainen : Kaihoja kukkuvat käet

Aino lauloi laulua, jossa kerrottiin, että "siell on kauan jo kukkineet omenapuut." Ja kun hän tuli kohtaan "siell on kaipuja kukkuvat käet", Arviidi kysyi, mitä se kaipuja oli. — Se on samaa kuin kaihi silmässä, Aino keksi. Että on kuin suruharsot silmillä.

Aino Karttusen, hänen opettajamiehensä ja pikkutyttäriensä on evakkoreki vienyt pohjan perille Ala-Tornioon, omalaatuiseh poikamiehen Arviidi Mäentakasen hoteisiin. Vauraan Riiko sen emäntänä sen on heittänyt Hämeeseen, toista mätämää taid' jähystä Köyssin emännästä. Kaunis ja temperamentikas Klaudia Ushanoft, Kyyrölän savipottien tekijä, on ehtinyt löytää jo uuden puolison senkin. Mutta missä lienee Rampa-Joska, hän joka jäi Karjalan mutaisten polkujen ja pensaiden suojaan? Muolassa syntynyt Anu Kaipainen palaa romaanissaan muistojen iloisiin aikoihin kansakoulun ja evakkuuden katkeriin vuosiin. Han kertoo luopumisesta, lähtemisestä, vieraudesta, sopeutumisesta. Ja kaihosta joka jää.