Anu Kaipainen : Magdaleena ja maailman lapset

Magdaleena ja maailman lapset on uudenlainen tapa keskustella asioista. Se on härnäävä alustus. Asioitten rypäleestä voi ottaa marjan ja syödä tai sylkeä pois. Iskelmätkestin käyttö, runot ja dokumentit tekevät lukemisen keveäksi ja vaihtelevaksi.
Henkilöiden uskottavuus ihmisinä on tässä teoksessa toisarvoista: ennen kaikkea on kysymys puheenvuoroista, jotka vaativat ajattelemaan itse ja ottamaan kantaa. Anu Kaipainen on kirjoittanut vanhan tarinan uudestaan tai sijoittanut uuden tarinan vanhoihin kehyksiin. Martta, Maria Magdaleena ja Lasarus ovat ankaran vanhoillisen asutettavien perheen lapsia. Heidän vanhapiikasisar, apteekin avustaritarus ja ilupitkunna kunnanaäkilä, luopuneitten ystävä, laupeudentyötä ilmaiseksi harjoittava nuori mies, joka on kirkonkylän seurapiireille vaara ja kauhistus.

Kirjan rakenne on selkeä: kolme sukupolvea kuvataan omine maailmoineen, ajatuksineen, periaatteineen, erilaisuuksineen. Kolmen sukupolven läpi juoksutetaan samat arvot, osoitetaan havainnollisesti niitten muuttuminen, muutosten aiheuttama kipu - mutta myös välttämättömyys. Kouraisitaan rajusti yhteiskunnan epäkohtia, osoitetaan ihmiskunnassa vallitseva epätasa-arvoisuus.

Magdaleena ja maailman lapset on toisaalta kepeä ja hauska, toisaalta ärsyttävä, poliittisesti väliinvoasiten puolesta kantaaottava. Se alkaa legendan ja arkkikuvausten rajamilta, päättyy poliittseen humaan, kehitymaaseon ongelmiin ja ryhmäavioliittoon. Kirja on kuin hurja satu ja unta, mutta kuitenkin se sisältää tosikkaasti tosikolle suutuvata ajatuksia, tehostunutta tietoisuutta aikamme ongelmista.