Anu Kaipainen : Vihreiksi poltetut puut

Pikku Annun, Aunen eli Anun tarina on autofiktio. Tyttö "syntyy runoilijaksi", kuten isä lapsensa syntymähetkellä ylpeänä julistaa. Kirja alkaa varhaislapsuudesta Muolaan Perkjärvellä, huolettomasta kesästä 1939, joka äkisti taittuu talvisodaksi.

Elämän mittainen evakkomatka alkaa härkävaunussa, jossa tapahtuu kummia: sanoja alkaa työntyä kuin käpyjä petäjään. Näin syntyy tytön ensimmäinen runo: "Juna jyskyttää, koti kauas jää, talo taaton ja asuntomme. Sota vienyt on sen, kodin rakkauden. Tuli, liekit sen nielevät nyt..." Mutta härkävaunun ahdistuksessa syntyy myös suuri Musta, joka lävistää lapsen mielen. Sota joka jää sydämeen iäksi.

Anu Kaipaisen romaani on monitasoinen ja tiivistunnelmainen. Kirjailija antaa kahden äänen puhua: lapsen ja kantaaottavan nykyaikuisen. Niiden lomassa katkelmat Kaipaisen aiemmista teoksista kertovat samaa tarinaa, täydentävät kokonaisuutta kuin sanaristikkoa, muistojen kudelmaa.