Anu Korhonen : Silmän ilot : kauneuden kulttuurihistoriaa uuden ajan alussa

Takakansi

Navan piti sijoittua täsmälleen päälleen ja polven väliseen keskipisteeseen. Käsivarren mitta olisi täsmälleen neljannes ihmisen kokonaispituudesta, niin kuin silmän, korvan ja suun aukkojen ympyränsädekin tulisi myöskin täsmätä.
JOHNSON, CORNUCOPIA, 1595

On harhaluulo, että pulleita naisia olisi ennen pidetty kauniina. Jo uuden ajan alussa ajateltiin, että sopusuhtainen ihminen oli kaunis. Silmän ilo tarkastelee kauneuden käsitettä pohtimalla, miltä tuntui olla kaunis 1500–1600-luvuilla. Kirja kertoo, miten kauneutta kuvattiin ja miten ulkonäöstä puhuttiin, miten ihmisen ikä tai koko määrittivät heidän ulkonäköään ja mitä kaikkea kauneuden eteen piti tehdä. Kaunista on mukava katsella. Silmä saa kohteesta iloa. Kauneus on kulttuurisesti ajatellen aktiivista: se saa meidät havaitsemaan, tavoittamaan, tuntemaan ja kiviloittelemaan. Kauneus synnyttää rakkautta ja liittyy vahvasti mielikuvien tasolla siihen omistamisen haluun: aikakaudessa naisen tärkeimmiksi tehtäviksi jäi usein silmänilona oleminen. FT Anu Korhonen pysäyttää katoavaa kauneutta käsittelevällä kirjallaan ja vuolee esille aiheen monesta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Renessanssin ja barokin ajan kirjailijat ja maalarit kertovat kauneuden sukupuolihistoriasta omaa kiehtovaa tarinaansa.

Esittely

Miltä tuntui olla kaunis 1500–1600-luvuilla? Miten viehättävyyden puute koettiin? Miltä tuntui nähdä jotakin
kaunista? Entä millaisia ohjeita uuden ajan alussa annettiin itsensä kaunistamiseen"
Anu Korhosen populaarista tietokirjasta Piianpeili avautuu näkymä siihen, mitä ulkonäkö on merkinnyt
ihmisille kautta aikojen. Korhonen pohdiskelee kiehtovasti laihuutta ja lihavuutta, iän merkitystä kauneus-
käsityksissä, rakastumista ensi silmäyksellä ja peilien tärkeyttä renessanssiajan miehille ja naisille.
Kauneutta piti toki myös hoitaa. Kirjassa kerrotaan, millaisia vinkkejä kosmetiikkaan tarjottiin. Samalla
kuitenkin varsinkin naisia varoiteltiin moisista epäluonnollisista tempuista. Edes Jumala itse ei tunnistaisi
naamansa maalanneita naisia!
Kirjassa on runsas nelivärikuvitus.