Armas Gerdt : Petrin matka Myyrmanniin

Takakansi

Petrin matka Myyrmanniin on isän, Armas Gerdtin, koskettava tilitys ja raportti siitä, miten monen perheen elämä sai traagisen käänteen 11.10.2002.

Kirjan runkona ovat Myyrmannin räjähdystä edeltävän lokakuisen viikon tapahtumat. Siinä kerrotaan Petrin luonteen muotoutumisesta, mistä käyvät ilmi muun koulukiusatuksi joutuminen ja sitä kautta sulkeutuminen yksinäisyyteen kuin isän ehdoton auktoriteettiasema perheessä. Petri kärsi molemmasta. Hänestä tuli tietokonenörtti, joka eristäytyi mustasta maailmasta "nettiystäviensä" pariin. Sieltä hän löysi sitten kohtalokkaasti myös pommisivut.

Petrin matka Myyrmanniin ei ole puolustupuheenvuoro. Kirjoittaja ei säästele poikaansa eikä itseään. Hän isänä väittää väärinlaisensa kasvatuksen estäneen avun saantia. Hän korostaa viime aina, että kuitenkin pitää pärjätä omillaan, apua ei pyydetä. Hän myöntää olleensa tyranni. Hänellä ei ollut aikaa pojalleen. Petri teki hänen mielestään anteeksiantamattoman rikoksen, mutta isän mielestä Petri ei ollut paha eikä hän ollut tarkoittanut räjäyttää pommia Myyrmannissa. Isän mielestä tapahtuma oli vahinko ja onnettomien sattumien summa. Ei pommin rakentaminen, sen isä tuomitsee jyrkästi, vaan se että se räjähti siellä missä räjähti, ja ihmisiä kuoli ja loukkaantui. Tämän isä pyrkii todistamaan tosiasiioiden valossa – jopa minuuttiaikataulun mukaan Petrin liikkeistä ennen räjähdystä.

Kirja on voimakkaasti tunteisiin vetoava hätä- ja varoitushuuto syrjäytyneiden ja koulukiusattujen nuortemme puolesta, joilta "nettihulluus" voi viedä koko persoonan.

Esittely

Petrin matka Myyrmanniin on isän, Armas Gerdtin, viiltävä
tilitys ja raportti siitä, miten yhden tavallisen perheen
elämä romahti kertaheitolla 11.10.2002.
Kirjan runkona ovat Myyrmannin räjähdystä edeltävän
lokakuisen viikon tapahtumat. Siinä kerrotaan Petrin
luonteen muotoutumisesta, mistä käyvät ilmi niin
koulukiusatuksi joutuminen ja sitä kautta sulkeutuminen
yksinäisyyteen kuin isän ehdoton auktoriteettiasema
perheessä. Petri kärsi masennuksesta. Hänestä tuli
tietokonenörtti, joka eristäytyi muusta maailmasta
"nettiystävien" pariin. Sieltä hän löysi sitten kohtalokkaasti
myös pommisivut.
Petrin matka Myyrmanniin ei ole puolustuspuheenvuoro.
Kirjoittaja ei säästele poikaansa eikä itseään. Itseään hän
syyttää vääränlaisesta kasvatuksesta. Hän korosti Petrille
aina, että kunkin pitää pärjätä omillaan, apua ei pyydetä.
Hän myöntää olleensa tyranni. Hänellä ei ollut aikaa
pojalleen. Petri teki hänen mielestään
anteeksiantamattoman rikoksen, mutta isän mielestä Petri
ei ollut paha eikä hän ollut tarkoittanut räjäyttää pommia
Myyrmannissa. Isän mielestä tapahtuma oli vahinko ja
onnettomien sattumien summa. Ei pommin rakentaminen,
sen isä tuomitsee jyrkästi, vaan se että se räjähti siellä missä
räjähti, ja ihmisiä kuoli ja loukkaantui. Tämän isä pyrkii
todistamaan tosiasioiden valossa - jopa minuuttiaikataulun
mukaan Petrin liikkeistä ennen räjähdystä.
Kirja on voimakkaasti tunteisiin vetoava hätä- ja
varoitushuuto syrjäytyneiden ja koulukiusattujen
nuortemme puolesta, joilta "nettihulluus" voi viedä koko
persoonan.