Armas J. Pulla : Pariisia caesarista rissaseen

Jean Cocteau sanoo Pariisista, että se on kuin lapsuusa jan ullakko, johon sisältyy rajattomasti yllättäviä ja viehättäviä löytömahdollisuuksia.

Tämä Cocteaun määritelmä sopisi hyvin Armas J. Pullan Pariisi kirjan motoksi. Tekijä on useaan otteeseen ja kuukausimääriä ihastuneena penkonut tuota rajattomien löytömahdollisuuksien jättiläisullakkoa ja koonnut löydöistään teoksen, jossa tieto ja asiallisuus tarjotaan runsaassa hauskuuden kastikkeessa. Lukijan silmien ohi kulkee kuninkaita ja kerjäläisiä, kuurasenajoja ja kardinaaleja, hylättyä toimittajaa ja taiteilijoita, keisareita ja kirjailioita, ja heidän mukanaan hän saa asustella milloin keskiajan ylioppilaiden ilmejin kepposin, milloin ahdistaa kauheata lohikäärmettä piispa Marcellin johdolla tai juoda kahvia Voltairen seurassa Café Procopessa, osallistua Balzacin ja Dumasin kiistelyihin bulevardella ja Egyptin khediivin touhuihin Offenbachin operettsankaritarten kanssa tai säikytellä pariisilaisia hyppimällä Wettenhovi-Aspan mukana Seinen notkuvalla jäällä ja hymyillä Café du Dômessa Rissasen savonvoittoiselle ranskankielelle.

Pullan teosta ei voi määritellä Pariisin historiaksi, ei matkaoppaaksi, ei matkakirjaksi, ei kaunokirjalliseksi, ei muistelma- eikä tieteelliseksi teokseksi — se on vähän kaikkea niistä, verraton kirja jokaiselle Pariisiin rakastuneelle, sitä haaveilevalle, siellä käyneelle ja sinne matkustamaan aikovalle.