Arthemise Goertz : Anna meille unelmamme

»Meillä kaikilla on unelmamme», sanoi rouva Marsan. »Ne eivät maksa penniäkään, eivätkä ne vaadi paljon tilaa.» Amerikkalaisen Arthémise Goertzin romaani on kuin luotu ihmisille, jotka uskovat elämän voivan sisältää onnea, toivoa ja hymyä. Romaanin tapahtumat sattuvat pienessä huoneistossa eräässä New-Yorkin hiljaisimmista kaupunginosista, ja huoneiston ainoana asukkaana on leskeksi jäänyt rouva Marsan.
Rouva Marsan on ihminen, joka harvoin on yksin. Vuosikausia häneltä on vaivannut unettomuus, ja siksi hän viettää suuren osan ajastaan ikkunassaan, josta hän sekä suojaa että seuraa ympäristön elämää sekä yöllä että päivällä.
Sunnuntai-iltapäivä on rouva Marsanin suuri hetki; silloin tuodaan esille kaikki hopeaesineet, mitä hänellä on jäljellä, ja naapurit saapuvat toinen toisensa jälkeen hänen luokseen kahville. Rouva Marsan seuraa innokkaasti näidenkin ihmisten kamppailua elämässä. Hän ei voi tehdä paljoa heidän hyväkseen, mutta hän luottaa kohtaloon ja hyvään onneen, ja toisinaan hän sentään saattaa hiukan korjata asian kulkua. Ja ennen kaikkea hän omalla olemuksellaan päivästä toiseen auttaa ystäviään löytämään elämästä unelmaansa.

Tekijä on sanonut kirjastaan: »Halusin toistaa kaikille ihmisille, että ihmismisydän on enemmän kuin vain tavallinen lihas, ja että eläämistä ja sen eläminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Kirjan jokaisella henkilöllä on erilainen näkemys »elämisestä», mutta rouva Marsanin on paras, koska se oli yksinkertainen: se ei vaatinut korkeakoulutystäviä, suurta omaa, ei arvoimia eikä ruumiinvoimia, jokainen meistä omistaa kaiken, minkä hänkin, mutta jokainen ei osaa sitä oikein käyttää.»