Arthur Conan Doyle : Sherlock Holmesin seikkailut 1

Sherlock Holmes oli sangen huomattava persoonallisuus ja siksi hän vaikuttaa keskuudessamme vielä tänä päivänä. Päätointaan hän harrasti sellaisella menestyksellä, että hänen nimestään tuli lukemattomiin maailman kieliin käsite, joka merkitsi samaa kuin kaikkien aikojen mestarisalapoliisi. Hän huomasi sen minkä muut vain näkivät ja pääsi tiukan johdonmukaisuuden tietä tuloksiin, jotka hämmästyttivät virallista poliisia ja masensivat rikollisen. Mutta tehokkaan toiminnan aikoja seurasivat kaudet joiden kestäessä Holmes tutki kolmiota, soitti viulua tai joutui kokaiinihimonsa valtaan. Hän oli pitkä ja laiha, hänellä oli kotkan nenä ja haukan katse, hän poltti savipiippua ja säilytti tupakkansa persialaisessa kengän kärjessä. Hän oli ensimmäisen luokan näyttelijä, ei erikoisemmin välittänyt luonnosta, koska oli keskittynyt ihmisen luonteen arvostettuun selvittämiseen, hän ei pitänyt harjoitetusta miekkailua, nyrkkeilyä ja ju-jutsua, mutta karttoi aina tarpeetonta ponnistelua, ja joskus hän harrasti pistooliammuntaa olohuoneessa, mikä sentään jo häiritsi paljon tottunutta Watsoniakin. Hän kirjoitti tutkielman tupakan tuhkasta eri lajeista, kun taas »Mehiläishoidon käsikirja» oli hänen myöhaisten vuosien merkittävin teos. Astronomiasta hän ei tiennyt mitään, mutta Lontooh hän tunsi kuin omat taskunsa. Tunteet eivät juuri päässeet vaikuttamaan hänen elämäänsä, ja naisista hän muisti vain yhden, Irene Adlerin, joka erään selkkauksen yhteydessä oli osoittautunut lääntä ovelammaksi. — Siinä muutamia mestarisalapoliisin omista tuntomerkeistä.

Arthur Conan Doylen tarinakokoelmissa »Sherlock Holmesin seikkailut», »Sherlock Holmesin muistelmat» ja »Sherlock Holmesin paluu» on Sherlock Holmes terävimmillään. Nämä kolme kokoelmaa sisältyvät uudistettuna suomennoksena kaksiosaiseen teokseen »Sherlock Holmesin seikkailut I—II.