Arthur Conan Doyle : Sherlock Holmesin seikkailut 2

Sherlock Holmes oli sangen huomattava persoonallisuus ja siksi hän vaikuttaa keskuudessamme vielä tänä päivänä. Päätointaan hän harrasti sellaisella menestyksellä, että hänen nimestään tuli lukemattomiin maailman kieliin käsite, joka merkitsi samaa kuin kaikkien aikojen mestarisalapoliisi. Hän huomasi sen minkä muut vain näkivät ja päästi tiukan johdonmukaisuuden tietä tuloksiin, jotka hämmästyttivät virallista poliisia ja masensivat rikollisen. Mutta tehokkaan toiminnan aikoja seurasivat kaudet joiden kestäessä Holmes tutki ketä tapauksia, veti suit ja joiudit kokaiinihimohon voittaakseen. Hän pitkä ja laiha, hänellä oli kotkan nenä ja haukan katse, hän soitti savipiippua ja säilytti tupakkaa persjalkaisessa viulunsoittokirstussa. Hän oli innostuneena luokan näyttelijä, ei erikoisemmin välitöntä luonnosta, kosi oli ajatus, että ratkaisut vaativat älyllisiä selityksiä ja hiuksia halkovaa kartoitusta, aina tarpeetonta ponnistelua, ja joskus hän harrasti pistooliammuntaa olohuoneessa, mikä sentään jo häiritsi paljon tottunutta Watsionia. Hän kirjoitti tutkielman tupakantuhkan eri lajeista, kun taas »Mehiläishoidon käsikirja oli hänen myöhäisten vuosiensa merkittävin teos. Astronoomista hän ei tiennyt mitään, mutta Lonto on hän tunsi kuin omat taskunsa. Tunnet eivät juuri päässeet vaikuttamaan hänen elämäänsä, ja naisista hän muisti vain yhden, Irene Adlerin, joka erään seikkauksen yhteydessä oli osoittautunut häntä ovelammäksi. — Siinä muutamia mestarisalapoliisin omista tuntomerkeistä.

Arthur Conan Doylentarinakokoelmissa »Sherlock Holmesin seikkailut», »Sherlock Holmesin muistelmat» ja »Sherlock Holmesin paluu on Sherlock Holmes terävimmillään. Nämä kolme kokoelmaa sisältyvät uudistettuna suomennoksena kaksiosaiseen teokseen »Sherlock Holmesin seikkailut I—II».