Arto Kotilainen : Alastoman pojan ääriviivoja

''Elokuussa minulle tuli viimein tilaisuus päästä poikuudestani. Tapasin Ilokiven terassilla Senjan, iloisen, vaaleahiuksisen tytön, joka oli juuri aloittanut kolmannen luokan lyseossa. Ensimmäistä kertaa olin varma että joku todellakin oli kiinnostunut minusta. Kiusaillisia hiljaisuuksia ei syntynyt ensinkään, me juttelimme lakkaamatta — vitsini jotka useimmat tytöt olivat kuitanneet hölmistynein ilmein, saivat Senjan nauramaan kippurassa.''

Näin alkaa romaani nuoren miehen elämästä, jossa kaikki on perin juurin toisin kuin poikavuosien kuvitelmissa, koko miälima ja olemassaolo. Mitä tehdä, kun opiskel ei maistu, ja vanhemmat tiväävät ja antavat aina akieta? Mitä tehdä, kun minua tekee tehdä mitään ja toisaalta aikaa riittä on liiankin kanssa? Kun poikuudesta ei pääse oloon, vakavia, mutta hauskoja asioita pulpahtelee esille aivan ouksina, kunhan ehtii ja pittää keksiä niihin kysymykset?

Arto Kotilaisen esikoisromaani on elävä kirja, kaikessa todenmukaisuudessaan kipeä, samalla irtonainen, vetävä ja hauska. Niin kuin nuoren miehen elämä ainakin.