Arto Mustajoki : Kevyt kosketus venäjän kieleen

Takakansi

Harva Suomessa osaa venäjää, mutta moni haluaisi tietää jotakin tästä salaperäisestä naapurin kielestä, joka on maailman kahdeksanneksi puhutuin kieli. Tämä kirja on juuri heille. Teos tarjoilee makupaloja niin kyrillisestä kirjaimistosta, venäjän kieliopista kuin venäläisten tavasta käyttää sanoja. Venäjän kieliopissa on yllättäviä samankaltaisuuksia suomen kielen kanssa mutta myös monia hätkähdyttäviä erottavia piirteitä: Löytyykö venäjän kielestä subjekti, substantiivien lukumäärästä vaihtelevia taivutuspäätteitä, tai onko lauseen sanajärjestys veltto tai suorastaan villi? Miten venäjä eroaa muista lähiympäristön kielistä? Miksi Uljanovski kielen kuvernööri syötti pastaan juo-kirjamielle, ja mitä ovat jeejee-porukan jallitukset? Vastaukset näihin kysymyksiin saattavat hämmästyttää suomalaiseen lukijaan. Teos ei pyri opettamaan venäjää, vaan se ainoastaan raottaa ovea tuon kielen rikkaaseen maailmaan. Lukijalta ei vaadita perustietoja venäjän kielestä, mutta venäjää osaavakin saa uusia ja kiehtovia näkökulmia.

Arto Mustajoki on Helsingin yliopiston venäjän kielen professori. Hän on laatinut useita oppikirjoja, sanakirjoja, kielioppeja ja muuta venäjän oppimateriaalia. Mustajoen käsikirjoittama Kapusta-televisiokurssi palkittiin Euroopan parhaana opetusohjelmana.

"Elämänmaailmaan viitataan venäjässä myös silloin, kun puhutaan asioista, jotka Erkkikin tietää. Kun se tulee esiin, yleensä pikku siili (ежик, ёжик)."

"Kun suomalainen on jossakin asiassa hengessä mukana, venäläinen on mukana sielullaan. Sieluelämän sijaan on venäjäksi 'henkinen elämä'. [...] Venäläiselläkin voi 'pudota kivi sydämeltä', mutta kun me suomalaiset nauramme sydämemme pohjasta, venäläinen nauraa 'sielustaan'."

Esittely

Harva Suomessa osaa venäjää, mutta moni haluaisi tietää jotakin tästä salaperäisestä naapurin kielestä, joka on maailman kahdeksanneksi puhutuin kieli. Tämä kirja on juuri heille. Teos tarjoilee makupaloja niin kyrillisestä kirjaimistosta, venäjän kieliopista kuin venäläisten tavasta käyttää sanoja. Venäjän kieliopissa on yllättäviä samankaltaisuuksia suomen kielen kanssa mutta myös monia hätkähdyttäviä erityispiirteitä: Löytyykö venäläinen sielu kohtalonomaisesta lauserakenteesta, elollisten substantiivien oudosta luokasta vai lainasanojen ylettömästä runsaudesta? Miten venäjän kieli kohtelee naista? Miksi Uljanovskin alueen kuvernööri pystytti patsaan joo-kirjaimelle, ja mitä ovat jeejee-porukan jallitukset? Vastaukset näihin kysymyksiin saattavat yllättää suomalaisen lukijan. Teos ei pyri opettamaan venäjää, vaan se ainostaan raottaa ovea tuon kielen rikkaaseen maailmaan. Lukijalta ei vaadita perustietoja venäjän kielestä, mutta venäjää osaavakin saa uusia ja kiehtovia näkökulmia.