Arvi Järventaus : Itkevien pajujen maa : Unkaria sieltä ja täältä

Arvi Järventaus joutui vv. 1938-1939 oleskelemaan neljä viikkoa vaille vuoden Unkarissa. Hän oli terveysmatkalla ja virkistymässä, mutta ajanolo on kävi aika hänelle niin pitkäksi, että hänen täytyi ruveta jotakin kirjoittamaan. Sillä tavalla syntyi tämä matkakirja, joka oikeastaan ei ole mikään matkakirja sanan tavallisessa merkityksessä, vaan kaunokirjallisia palasia sieltä täältä pitkin Unkaria.

Järventaus tuntee Unkarin hyvin - olihan tämä hänen viimeinen matkansa jo seitsemäs järjestyksessä. Hän on istunut katolisessa kerhossa - melkein kuin kantavieraana. Hän on elänyt läpi Unkarin talven, matkustanut linja-autolla poikki maan, viettänyt pitkiä aikoja Debrecenin kaupungissa ja Hortobágy'lla, istunut kalastajain melskaamassa pirtissä nuotion, kuunnellut Hortobágy'lla kalastajaa, soittanut simbalua, saarnannut Kákics reformeetun kirkossa sekä hakenut kuuluisan räätälinkisälli Andreas Jelkyn jälkiä. Kesän tullen hän rupesi Tiszan lautturiksi ja huilasi kolmesataa kilometriä tuota mahtavaa virtaa alas. Hän osaa unkarinkieltä, tuntee sen talonpoikia, kirjailijoita, virkamiehiä ja juutalaisia. Hän on ottanut osaa useampaan viininkorjuujuhlaan, tutkinut eri kirkkokuntia ja seurannut Kaarle XII:n jälkiä Siebenbürgenin rajalta halki maan aina Itävallan rajoille saakka.

Kaikesta tästä kertoo Järventaus uudessa kirjassaan. Kysymyksessä ei siis ole mikään tavallinen matkakirja, vaan aivan erikoinen, omalaatuinen ja persoonallinen muistelmateos, joka kuvaa yhtä hyvin Unkaria kuin kirjan tekijääkin. Runsaasti kuvitettu.