Arvi Kivimaa : Paula Seijes : kolminäytöksinen näytelmä

ARVI KIVIMAA saavutti viime jouluksi ilmestyneellä runokokoelmallaan Omenapuu lumessa huomattavan menestyksen.

Lauri Viljanen kirjoitti siitä Helsingin Sanomissa mm.:

"Arvi Kivimaan uudessa runokokoelmassa helähtää entistä täyteläisempinä kaksi lyyrillistä säveltä, jotka jo aikaisemmin olivat hänen kauneimpiaan. Erityisesti kokoelmassa Kahva ho elänä hän tulkitsi mieleen jääneellä tavalla itämaihäallistä kotiusitunnetta ja lapsen sielua. Näillä vielä keskeisemällä linjalla kulkee uusi kokoelma. On vaikea selvästi puhtaasti kuuluvin uudessa kokoelmassa Omenapuu lumessa: ne ovat se asia lyyrillisen mielialan ominta esittelyainetta-olle oikein sanoa, että runon eläistävät kristalliset säteet. Omenapuu on ajankohtainen pienissä arkisissa aiheissa, mutta kytkeytyy hienolla, uneksivalla puolella elävään, suomalaisen runomielen ahkeraan pohjasävyyn sekä sekaantumattomaan kirkkauteen ja onnen etsimiseen.

Ajattelen tässä ensinnäkin ensimmäistä sikermää, jolle runoilija on antanut nimeksi "Pastorale". Hänen kotiusitunnetensa ei ole siinä pukeutunut yhtä upean koristeelliseen asuun kuin joskus ennen. Mutta sen sijaan näiden runojen yksinkertaisuus, inhimillisen lyyrillisen sävykkäässä säekulussa on voittavaa koruttomuutta ja harvutta. Sellainen lyyrinen runo kuin "Heinäkuun ilta" on näihin ajatuksiin lettä aidon lyriikan toivon. Vielä vallitsevampana runoilijan uusi sanottava, jonka perussävellenä on kiitollisuuden elämän, esiintyy sikermässä "Tarhurin onni". Kivimaan lyyrikko-ikätovereista tuskin kukaan on tutkinut omintakeisista ja huokesinaistunnetta yhtä arnaasti ja syvamielisesti kuin hän. Nämä runot voisi nimetä järjestään.

Näiden runojen muotokieli on elinmeilistist yhtä mielelaudan kanssa, mielelladun, omintakeisen lyyrillisen puhtautena on viljeltynyt inhimillisyys, kaunis, tosi humaniteetti. Kivimaalla on niitä lyyrikkoja, joita aikamme ihmisen kärsimys en kaikkea koskettaa. Tästä yleisen ihmisrakkaimyksen italaisestä läsnäolosta myös hänen omakohtaiset, keskeislyyrilliset sanansa ovat saaneet niin elävän väreilyn."

OTAVA