Asatour : Runoja I

Muistatko yh tuokiot, jotka uhkasit torjuen heitt luotasi? Ne kun saapuivat omine toiveineen, vapauttasi kuristaen. Ja kuinka p tit ne silti t ysin t ytt vaikkakin, huokaisten. Niiden merkitys j i sinulta salaan, vaan miten tyynen silti kuljit, avuttomuutesi todeten. Ent muistatko viel tuskan, joka kumpusi hiljaisuudesta, kun yksin h m r ss y n yli kaipasit? Vihaten yritit murhata jonkin rinnastasi, h n hymysi kaukana. Nyt jo huoletta omista kanssani ne hetket, l k hautaa niit en . Sinut puhdisti tuli, joka sai rohkeutesi loistamaan. Ja ylist t t lukiessasi murhetta! Kohota k tesi avaruuden riin syleilem n laillani ilolla rakkauden mittamaljaa.