Asko Sahlberg : Häväistyt

Takakansi

He lähtivät aamuin kalvassa kajossa. Ensimmäisenä tulosta tuli hiljaa kulkuansa vääntelvä poika. Hetken kuluttua häntä seurasi nainen värittömäksi haalistuneessa puvussa, matkalaukku kantaan. Nainen laski kätensä pojan olkapäälle. He tuijottivat pihamaalta jotakin, jonka kumpikin saattoi nähdä vain omalta taholtaan, kun mies ilmestyi portaille reppu olalla, hattu valmiiksi kasvoille painettuna. Hän uhkui itsepäistä varmuutta, mutta vain kääpästäkseen takaisin sisälle. Nainen ja poika odottivat liikkumatta, vailla. Mies näyttäytyi jälleen ja nainen siirsi tuttuutensa hänen hattunsa kuluneeseen lieriin. »Pitääkö tuo tosiaan ottaa mukaan», nainen kysyi. Mies nosti kiväärin olkapäätään vasten. »Eiköhän se viisainta ole.»

SUURI, SURENMOOINEN, MESTARITEOS

Esittely

"Mies kulki edellä, nainen hänen perässään ja poika viimeisenä ikään kuin itse aamu olisi pakottanut heidät työntymään kohtaloonsa pituusjärjestyksessä. Linnut olivat heränneet kutsumaan toisiaan, mutta heistä kuuli vain heidän askelensa."

Mies, nainen ja poika lähtevät varhaisena aamuna. Tie vie syrjäiseltä maaseudulta kylään, kylästä kaupunkiin, kaupungista eristyneelle kaivosalueelle ja takaisin - eikä se päätysiihen. He joutuvat pakenemaan useammin kuin kerran ja paetessaan he etsivät Mestariksi kutsuttua miestä.

He pakenevat jotakin. Joku on tehnyt rikoksen, mutta kuka ja miksi? Mikä merkitys on heidän matkansa varrella kohtaamillaan ihmisillä ja kuka on Mestari? Onko heidän kohtalonsa ennalta määrätty vai pystyvätkö he muuttamaan sitä"

Lopulta matka laajenee kohti menneisyyttä ja kaikki saa selityksensä. Esille piirtyy kuva ihmisistä, jotka ovat köyhyydessäänkin liian uljaita suostuakseen häväistyiksi. Mestarin otteella Asko Sahlberg taittaa karun kauneudeksi.