Atso Haapanen : Suomalaisten heimosotaretket 1918-1922

Suomen heimosodiksi lasketaan Vienan retket vuonna 1918, Viron vapaussota vuosina 1918–1920, Aunuksen retki 1919, Petsamon retket vuonna 1918 ja 1920, inkeriläisten kansannousu vuonna 1919 sekä Itä-Karjalan kansannousu vuosina 1921–1922. Heimosotien tavoitteena oli liittää Karjala Suomeen ja "Suomen heimo" yhteen. Joissakin suunnitelmissa haaveiltiin jopa koko Kuolan niemimaan saamisesta osaksi Suomea.
Suomen valtio ei virallisesti ollut sodassa mukana, vaan retket olivat vapaaehtoisten tekemiä aseellisia sissi-iskuja. Armeijalta niiden osanottajat saivat vain moraalista tukea ja aseapua. Retkeläiset eivät muodostaneet kovin merkittäviä sotilaskokoonpanoja: joukot olivat lukumääräisesti pieniä ja nopeasti kokoon kyhättyjä, monilla osallistujilla ei ollut edes asekeloulutusta, ja useat alaikäiset lähtivät matkaan puhtaasti seikkailunhalusta.
Viro itsenäistyi suomalaisten avulla 1920, mutta muutoin heimosotaretket eivät tuottaneet suomalaisten toivomia tuloksia vaan päinvastoin katkeria kokemuksia. Sisimmin Itä-Karjalaan ja Venäjään vallankumouksen kaaos houkutteli useampien suomalaiskeräysten ja rahankeruun ohella myös toistuvia epäonnistuneita sotaretkiä. Retkeä rajoittivat vähäinen merkittävyys, huono organisaatio ja vähäiset henkilöstöresurssit, ja monen yrityksen jälkeen inkeriläismielinen kansannousu ja itäkarjalaiset joutuivat pakenemaan Suomeen.
Heimosodat ovat suomalaisessa historiankirjoituksessa jääneet toistaiseksi vähälle huomiolle, vaikka sissihyökkäykset Karjalaan ovat erikoinen luku maamme sotahistoriaa. Laajan arkistomateriaalin pohjalta Atso Haapanen on kirjoittanut perinpohjaisen ja paljastavan teoksen huonosti organisoitujen ja kurittomien joukkojen epätoivoisista yrityksistä luoda Suomesta Suur-Suomi.

Atso Haapanen on porvoolainen tietokirjailija, jonka tuotanto on keskittynyt ilmailu- ja sotahistoriaan sekä eräkirjallisuuteen. Haapaselta on aiemmin ilmestynyt Viholliset keskellämme – Desantit Suomessa 1939–1944 ja Asevellusurmat.