August Strindberg : Hyvien ihmisten kaupunki

HYVIEN IHMISTEN KAUPUNKI
Kun joku menestyi kaupungissa, alkoi kiertää huhu, että siitä hän sai kiittää Libotzia. Kenestäkään ei voinut tulla kaupunginvaltuutettua ellei hän ollut 'haukkunut Libotzia', sanomalehden toimittaja elätti vaimonsa ja kolme lastaan Libotzista pitämillään pilakuvilla. Libotz oli nuorenpuoleinen, hiljattain kaupunkiin muuttanut asianajaja, käsittämätön kunnollinen mies, joka ei halunnut eikä myöskään tehnyt kenellekään pahaa. Kaupunkilaiset vihasivat häntä kuitenkin lähes yksimielisesti tietämättä juuri muuta loogillista syytä vihaansa kuin Libotzin omituisuuden, josta kukaan ei pitänyt; ja nimen, joka oli kiukuttava ääntää. Libotzin kohtalona oli lapsesta saakka kärsiä naiskaimain mukaan omasta sekä toisten puolesta ja hän joutui jo aikaisemmassa vaiheessa nimensä vuoksi kumppaniensa site vasten periaatteisia kapinoita. Hänet itsensä oli otettava epäluuloinen kaupungissa vastaan. Hänen oikeutensa oli alusta lähtien ollunna kyseenalainen, kunnes hän joutui yhdessä poliittisesti vaikutusvaltaisen liikemiehen ja amatööritohtorin kanssa kaupungin asukkaiden epäluulojen ja rameiden eripäisyyksien keskukseen.
Ennen kuin kaupunkilaiset lopulta häätivät Libotzin keskuudestaan ehti tämä koko lyhyen, alusta asti epäonnistumaan tuomitun rakkaussuhteen erään tarjoilijattaren kanssa sekä hetkittäistä välttelevää ystävyyttä kahden miehen, monumentaalisen ravintoloitsija Askaniksen ja epätöivoisen ovelan kaupunginsvalkailan kanssa, jotka molemmat esittävät keskeistä osaa kirjan tapahtumissa.
Suurem kirjailijan ote kuvattavinsa on tässä romaanissa lempeämpi ja hyväksyvämpi kuin esimerkiksi 'Punaisessa huoneessa', mutta Strindbergin makuun tämänkin kirjan lukemalla pääsee mainiosti.