August Strindberg : Luostari

Sitä, kuinka epäsopu syntyy aviopuolisoiden välille, ei liene vielä selitetty. He rakastavat toisiaan, viihtyvät ainoastaan toistensa seurassa, eivät ole mistään eri mieltä, kärsivät ollessaan erossa ja koko heidän yhteinen itsekkyytensä käskee heitä pitämään yllä rauhaa, koska epäsopu heidän välillään on se asia, josta he eniten kärsivät. Ja silti: ilmaantuu pilvenhattara, ei tiedetä mistä, kaikki avut muuttuvat vioiksi, kauneus rumuudeksi, ja he sähisevät toistilleen kuin käärmeet, toivottavat toisensa kauas pois siitä huomatta että toivovat, kuinka heti heidän hehkensä loitontuessaan toisiaan alkaa kaipauksen kärsimys, joka on suurempi kuin mikään mitä elämä tarjoaa.

'Luostari' oli nimeltään paikka, jossa Berliinin elämä sykk i kiihkeimmillään 1890-luvun alkupuolella. Se oli korviin, kasvoihin, monia kansallisuuksia edustavat kirjailijat ja taiteilijat tapasivat toisiaan ja jonka myötä August Strindberg vapauttaan etsiyti.

Ja muutakin 'Luostari' oli: se oli työni teokselle, jota Strindberg lingo kriisinsä jälkeen aloitti kirjoittaen siitä, mitä hänelle itselleen tosiasiassa muutta luvussa. Kuitenkaan Strindberg ei tehnyt suoraviivaista muistelmateosta elämänsä vaiheista. Nyt julkisuuteen tuleva 'Luostari' on rekonstrukti, jonka C. G. Bjuström; on alkuperäisten tekstien pohjalta laatinut.

Strindbergin omaelämäkerrallisten romaanien sarjassa 'Luostarilla' on merkityksensä ennen kaikkea siksi, että se kattaa erään vaikean ja välttämättömän vaiheen kirjailijan elämässä. Kiinnostava se on myös ongelmiensa laadun vuoksi — ja tietenkin sen hellittämättömän ajateltuen ja tarkkanäköisyyden, jolla kirjailija vaikeuksiaan selvittää.