B. E. Nolde : Suomi Venäjän valtakunnassa

Toisen maailmansodan jälkeen laajentuneet ja monipuolistuneet suhteet Neuvostoliittoon, Paasikiven ja Kekkosen linja, ovat herättäneet uudelleen mielenkiintoa myös aikaisempaa 'Venäjän aikaa' kohtaan – mikä oli Suomen suhde Venäjään ja asema Venäjällä silloin? 1960-luvulta alkaen on Suomessa ilmestynyt useita tähän aihepiiriin liittyviä tutkimuksia ja kirjoituksia. Eräitä poikkeuksia lukuunottamatta niiden perusnäkemyksy Suomen asemasta on kuitenkin edelleenkin pääpiirteissään sama kuin jo oikeustaistelun vuosina. Sama näkemys hallitsee myöskin neuvostoliittolaisia esityksiä, jotka rakentuvat Leninin kirjoituksille Suomen puolustamiseksi.

Oikeustaistelun toisen osapuolen, keisarillisen Venäjän hallituspiirien näkemys tunnetaan Suomessa edelleenkin lähinnä vain sikäläisten 'ruablistien', K. F. Ordinin ja M. M. Borodkinin kautta. Sen sijaan näitä objektiivisempia näkökantoja on vieläkin saanut odottaa tummattomaksi. Tämän historiakuvan aukon paikkuamisen alkaa B. E. Nolde v. 1911 ilmestynyt tutkimus osittain selosteta ja käännetty.

'Suomi-syöjäksi ei Noldea voi missään tapauksessa leimata. Näin ajatteli Alexander vmistomin ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikön Noldea vielä sitten, kun tämä jätti muistionsa yhdessä Idmanin kanssa v. 1917 lopulla laatimassa Helsingissä Suomen itsenäisyyden tunnustamispyyntöjä ulkovalloille.'