Benedict Zilliacus : Kertomus kadonneesta saaresta

Takakansi

On vuosi 1934. Ruovikossa kelluu elokuun auringossa vene. Veneeseen aivan pojan posken viereen laskeutuu korento, niin lähelle, että hän näkee sen kahtena ja kohta moninkertaisena. Tuo poika on Benedict Zilliacus silloin joskus, onnellisessa lapsuudessa Hapeneensaarella Viipurinlahdella. Kulun viisi vuotta on kulunut, sota on pyyhkinyt pojan elämästä veneen, saaren, Viipurin ja Karjalan.

Tämä kirja loih­tii elo­on tuon kadotetun maailman. Kirjoittaja maalaa laatukuvan lapsuutensa kesäkartanosta, ja kun menneen ajan suloa tulviva kuva on valmis, sen takaa nousee uusia kuvia, joilla on toiset sävyt. Hapene näyttääytyy monena kuin lapsuuden korento. Lumoava, syvästi koskettava muistelmateos.

Esittely

On vuosi 1934. Ruovikossa kelluu elokuun auringossa vene. Veneeseen aivan pojan posken viereen laskeutuu korento, niin lähelle, että poika näkee sen kahtena ja kohta moninkertaisena. Tuo poika pn Benedict Zilliacus silloin joskus onnellisessa lapsuudessa Hapenensaaressa Viipurinlahdella.

Kun viisi vuotta on kulunut, sota on pyyhkinyt pojan elämästä veneen, saaren, Viipurin ja Karjalan.

Tämä kirja loihtii eloon tuon kadotetun maailman. Kirjoittaja maalaa laatukuvan lapsuuteensa kesäkartanosta, ja kun kuva on valmis, sen takaa nousee muita kuvia, joilla on toiset sävyt. Hapene näyttäytyy monena kuin lapsuuden korento.

Kertomus kadonneesta saaresta on lumoava, syvästi koskettava muistelmateos, joka on paitsi Zilliacuksen suvun sodassa menettämän Hapenensaaren monografia myös kuvaus kirjoittajan isän, tunnetun kirjailijan ja tiedemiehen yksityishahmosta, kuvaus lapsen suhteesta aikuiseen ja aikuisen suhteesta menneeseen. Se on tutkielma ihmisluonnosta ja ylistyslaulu luonnon kauneudelle ja voimalle.

Teos oli heti ilmestyttyään ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi (1990). Se toi Benedict Zilliacukselle myös sekä Karjala-palkinnon (1990) että Kiitos kirjasta -mitalin (1991).