Bengt Söderbergh : Onnelliset saaret

Tapaamme pojan kuumalla rantahietikolla. Hän leikittelee oudoilla ajatuksilla: miltä tuntuisi hukkua, millainen on kuolema vedessä? Leikki on hänelle tuttua — hän on hukkunut jo monta kertaa näinä varhaisina hiljaisina aamuinaaan. Edellinen kesä oli toisenlainen, mutta silloin hän olikin vasta viidentoista. Muutenkin tämä kesä on uusi. Poika on löytänyt toverin, vieraan pojan, jonka kanssa hän on purjehtinut, kokenut myrskyjä ja aurinkoa, juullut rohkeasti ystävistä. Ja he ovat vannoneet toisilleen ystävyyttä, antaneet sen vahvistukseksi hopeaisen esineen. Kun kesä on vasta alussa, tuo saaresta laiva kaupungista työn. Kolmisin he viettävät juhannusta, pojat tanssittavat vuorotellen tyttöä. Mutta ennen auringonnousua kolmikko hajoaa ...

Herkin vedoin Bengt Söderbergh kuvailee pojan ensimmäistä tietoisesti elettyä kesää, ensimmäistä mustasukkaisesti vaalittua toveruutta, ensimmäistä rakkautta. Kirjassa on samaa hienovaraista oivallusta, jota arvostelijat kiittivät Söderberghin edellisessä suomeksi ilmestyneessä romaanissa »Virran rannalla».