Bernard Clavel : Yksinäinen nuoriso

Robert tuntee kurkkuaan kuristavan. Hän olisi tahtonut huutaa, ettei hän tahdo lähteä täältä pois, että hän nukkuisi täällä ojassa, että hän jäisi tähän siksi kunnes... Mutta hän ei huuda, hän ei voi huutaa. Hänen silmissään nousee taas Malatavernen vanhuksen kuva. Hän näkee muorin tiellä muurahaisen kokoisena, näkee lyhyen ja paksun varjon valoisalla tiellä, näkee hänet pihalla elukkakoineen.

Pojat ovat edellisenä yönä murtautuneet erään talonpojan juustovarastoon, tänä yönä heidän tarkoituksensa on ryöstää yksinäisessä majassa asuvan kuuron vanhuksen rahat. Eihän se ole edes varkautta, oli Christophe, joka on heistä vahvin ja joukon johtaja, sanonut, eikä kukaan käystä sitä rahaa mihinkään. — Robert ei pelännyt poliiseja, mutta oli huolissaan koiran tähden. Koiran, ja myös muorin. Hänen tekee pahaa, kun hän muistaa Sergen käden rautatangolla. »Tällä vaientaisi sitkeähenkisempiäkin... »

Bernard Clavelin romaani on ajankohtaisen satuttava kuvaus kolmesta nuorukaisesta — traaginen tapahtumasarja, jossa kuvastuvat nuorten yksinäisyys, avuttomuus ja pelko, heidän vanhempiensa välinpitämättömyys ja itsekkyys, ympäristön tylyys ja epäluulo. Tekijän ote on luja ja kiinteä, syvästi ymmärtävä. Ihmiselämän traagikka on ilmaistu rohkein, yllättävin lausein. »Yksinäinen nuoriso» on kokonaisuudessaan taitavan kertojan ja aidon ihmistuntijan työtä.