Bertolt Brecht : Aikamme teatterista

Brechtin eeppinen teatteri ei merkitse jäykkää, kaavamaista järjestelmää: hänen teorian­sa pohjautuvat käytännölliseen teatterityöhön, ja ne muodostavat sen metodin rungon, jolla tuloksellisimmin voidaan kuvata oman aikamme yhteiskuntaa. Näyttelijän eläytyminen rooliinsa ei riitä, katsojen eläytyminen näyttelijöiden on opittava arvostelemaan roolejaan, tutkimaan niiden eri tulkintamahdollisuuksia, ja yleisölle on tarjottava mahdollisuus arvioida esitystä sen aikana. Ei näe riitä, että katsoja hyväksyy tai hylkää kaiken näytelmään. Hänelle on annettava mahdollisuus sijoittaa se yhteiskunnalliseen taustaansa, hänen tulee teoreettisesti on tarjottava yleisöllekin hyötyä.

Yksinkertaisuus, näennäinen helppous ja laaja yhteiskunnallinen näkemys ovat Brechtin teatteriesseiden perus­piirteitä. Niitä ei ole kirjoitettu vain teatterin piirissä työskenteleviä varten; ne avaavat uuden näkökulman ei vain teatteriin vaan taiteen ja yhteiskunnan suhteeseen yleensä. Vuosisatamme taiteen keskeiset ja ajankohtaiset ilmiöt ovat niiden valossa: uudella tavalla ymmärrettävis­sä. Hänen hahmottelemansa teatteri ei ole vain harvojen etuoikeus, joka vaatisi laajan tietomäärän ja olisi vaikeasti ymmärrettävissä. Teatterin on oltava osa jokapäiväistä elämäämme. Sen on tarjottava kaikille niin viihdettä kuin tietoa ja toimit­tava aina suuren yleisönsä etujen hyväksi. "Kaikki taiteet palvelevat suurinta niistä, elämää."

Bertolt Brecht (1898-1956), vuosisatamme keskeisiin näytelmäkirjailija, teatterin teoreetikko ja uudistaja on laskenut perustan aikamme teatterin voimakkaalle kehitykselle. Hänen esseensä, kiistakirjoituksensa ja näyttämöohjeensa liittyvät eri tavoin ns. eeppisen teatteriin, laajaan yritykseen luoda kahdennentoista- kymmenennen vuosisadan yleisön tarpeita vastaavaa näytelmätaidetta. Brechtin eeppinen teatteri ei rajoitu vain hänen oman teatterinsa puitteisiin. Maailman merkittävimmät ammattiklassikotkin ovat aikamme uudistajien teatterin omaksuneet, osaksi tai ainakin innoittajanaan. Meidän maassamme teatterin nykykon ongelmien kannalta kiinnostavana.

Uuden, brechtiläisen teatterin kehityksen keskuksia ovat Itä-Berliinissä toimiva Brechtin oma teatterin, Berliner Ensemblen ohella Milanon Piccolo Teatro ja Lyonin Théâtre de la Cité de Villeurbanne, joissa Helene Weigelin, Giorgio Strehelerin ja Roger Planchonin johdolla keskitytään määrätietoisesti edelleen kehittämään Brechtin perintöä.