Bertolt Brecht : Kolmen pennin ooppera

Kolmen pennin ooppera on sekä yhteiskuntasatiiri että hyökkäys perinteellistä oopperaa vastaan. Brecht tiesi tarkoin mitä näytelmänsä musiikilta vaati. Uusi tapa käyttää musiikkia ja lauluja teatteriesityksessä, korostetun erillisinä, muutti näytelmän »keveämmäksi, tyylikkäämmäksi, artistisemmaksi». Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin yhteistyön ensimmäinen triumfi oli tämän teoksen kantaesitys 1928, sata vuotta John Gayn Kerjäläisoopperaa myöhemmin. Lauluista tuli iskelmiä, tekijöistä vähässä ajassa maailmankuuluja, mutta vastaanto saa Brechtin miettelijäksi, kirjoittamaan ensimmäiset tekstinsä eepisen teatterin teoriasta.

Kolmen pennin ooppera on eräs eepisen teatterin lähtökohtia, täynnä ideoita ja alun tuoreutta; se on hyökkäys konventionaalista maailmaa, teollisen juutalismista, henkilöistä myöhemmin satiiria. Brecht sai briliilla isillo sanoillaan »kun leipä ja, moraali järjestyy», mutta hän vieteilee arvokkaassa loppunäytöksessäkin yleisön nauramaan itselleen.