Bertrand Russell : Muotokuvia muistista ja muita esseitä

Täytettyään 80 vuotta ilmoitti Bertrand Russell, aikamme maineikkain ajattelija, kokonaan luopuvansa tieteellisten teosten laatimisesta, omistautuvansa kaunokirjallisuudelle. Mutta kauan hän ei — onneksi — malttanut pysyä erossa filosofiasta; jo kaksi vuotta myöhemmin hän yllätti lukijansa julkaisemalla teoksen »Etiikka ja politiikka», ja vuonna 1956 ilmestyi hänen toistaiseksi uusin esseekokoelmansa »Muotokuvia muistista».

85-vuotias Russell on siis edelleen hyvässä työvireessä — »Miten tullaan vanhaksi» onkin eräs uuden teoksen valaisevimpia otsikoita. Voidaanpa sanoa niinkin, että ne säret mutta kirkas sty kiin ja hänen persoonallisuutensa syntyistettiin usein miljonnakaan de päässeet paremmin oikeuksiinsa kuin näissä räiskyvän hauskoissa, paradoksallisen ankarihkotakin ainesseismistuksissa. Joitak Russell piirtää esiriiä kuuluisista aikalaisistaan ja ystävistään — mm. G. B. Shaw’sta, H. G. Wellsistä, Joseph Conradista, George Santayanasta ja D. H. Lawrencesta — on näissä esseissä sittenkin ennen muuta kysymys tekijän oman persoonallisuuden luonnehdinnasta.

Toisiakin kuvatessaan Russell koko ajan hahmottaa omaa kehitystään, vie kirjaan omia erehdyksiään, mielipiteitään, uskomuksiaan ja toiveitaan, laajan elämänkokemuksensa ja ajattelunsa harvinaisen rikasta antia. Suoranaista historiallista henkilötietoa sisältyy alkuosien omaelämäkerrallisiin katkelmiin, kun taas loppuosan loistavat tutkielmat—Aine ja henki, Tieto ja viisaus, Vetooumus selvän ajattelun puolesta, Historia taiteena, Miksi en ole kommunisti — edustavat niitä lopullisa, nerokkaita päätelmiä, joiden edessä lukija tämän tästä joutuu tunnustamaan rajoituksensa.