Bo Carpelan : Kesän varjot

Hieno ja puhutteleva sukutarina osoittaa ainutlaatuista eläytymiskykyä
Mattias Bergmark oli kahdeksanvuotias, kun hän kesällä 1944 tuli perheineen Helsingin
pommituksia pakoon suvun vanhaan taloon. Lapsilla oli leikkinsä suuren talon loputtomissa
huoneissa, mutta he vaistosivat myös aikuisten hädän ja huolen, kuvittelivat Karjalan kauheudet.
Nyt, viisikymmentäviisi vuotta myöhemmin, Mattias palaa Bergiin ja tapaa
velipuolensa Jonaksen, lapsuuden leikkitovereita sekä Sonja Rantalan, johon hän aikanaan oli
pikkupojan ehdottomuudella rakastunut.
Matka lapsuuden maisemaan herättää vanhassa miehessä kaukaisen sotakesän muistot,
joista eräs, silloin viattomalta tuntunut, painaa häntä yhä.

Olen pyrkinyt kuin pianonvirittäjä kuuntelemaan talon sisäisiä ääniä ja välittämään ne niin selvästi
kuin mahdollista kahden kesän valon ja varjojen maisemissa, missä toivottavasti myös ei-sanotulla
on tärkeä osuutensa, ensi syksynä 79 vuotta täyttävä Bo Carpelan sanoo.
Carpelan on sukupolvensa keskeisiä runoilijoita sekä tunnustettu prosaisti ja kääntäjä.