Bo Carpelan : Lapsuus

Takakansi

"Huoneessaan Davi kuulee puolilavoimen oven takaa, miten tavattoman paljon ihmisiä esiintyy aikuisten puheissa. Kuolleet ja elävät juoksevat esiin kuin teatterin lavalle. Suku ja ystävät, skandaaleja ja rakastavaisia, kaikki pyörii yhtenä seoksena kuin iloinen tanssi." Mutta tummat pilvet uivat jo kaupungin yllä. Isän bakeliittiradio syytää kiihkeää puhetta, ja varjot äidin silmien alla syvenevät.

Bo Carpelan kuvaa koskettavasti pojan kasvuvuosia 1930-luvun Helsingissä, herkkää lapsuusaikaa, jolloin kaikki meissä saa alkunsa. Hänen universaalin tekstinsä lumo on vastustamaton.

Esittely

Kuvaus pojan kasvuvuosista 30-luvun Helsingissä, mieleenpainuvista persoonista, lapsuudesta joka päättyi sotaan.

Davi elää turvallisessa kotipiirissä, jonka valot, tuoksut ja äänet syöpyvät hänen muistiinsa. Isä lukee lehteään, äiti kirjaansa iltalampun lämpimässä valossa. Mutta kaduilla kulkee ihmisiä, joiden hahmot tuntuvat pelottavilta, kotiin tulee vieraita jotka puhuvat oudoista asioista. Ulkomaailma tunkeutuu pojan tajuntaan, koulu, kaverit joiden kotona on erilaista. Kirkkaana talvi-iltana portaissa tulee vastaan tyttö, jonka harmaiden silmien katse jää Davin uniin. Luistinretket ja elokuvissakäynnit päättyvät pettymykseen: tyttö on kuitenkin vieras, mitään yhteistä ei ole.

Aikuisten puheissa ja lehtien uutisissa leijunut musta uhka purkautuu hälytyssireenien ulvonnaksi syksyllä 1939. Siihen päättyy kolmetoistavuotiaan Davin lapsuus.