Bo Carpelan : Lehtiä syksyn arkistosta : Tomas Skarfeltin muistiinpanoja

Takakansi

Puhua itselleen niin kuin lapsi puhuu nukelle. Raahata mukanaan mennyttä kuin lohtuvilttiä syyskylmässä pudisteltavaksi.

Tomas Skarfelt, kirjallisuutta rakastava virkamies, on jäänyt eläkkeelle ja kaipaa rauhaa. Hän lähtee syksyksi maaseudulle, tekee siellä muistiinpanojaan, kirjoittaa Elämänkirjaa. Ajatukset läikkyvät kuin kristallit, sanat paperilla kuin tuntemattoman linnun jalanjälkiä.

Bo Carpelanin viimeinen romaani vie suurten filosofisten kysymysten äärelle, se on vaikuttava kuvaus vanhenemisesta ja kuolemasta, luonnon valmistautumisesta talveen.

Esittely

Tomas Skarfelt, kirjallisuutta rakastava virkamies, lähtee syksyksi maaseudulle. Hän kaipaa tasapainoa, rauhaa.

Tomas käy tapaamassa ikivanhaa äitiään läheisen pikkukaupungin hoito kodissa. Naapuruston miehet tulevat joskus lasilliselle, nuori Slanten pyörähtää paikalla, ja he käyvät merkittäviä keskusteluja. "Onko hauskaa tulla vanhaksi"", kysyy Slanten. Tomas tekee muistiinpanojaan, hän kirjoittaa elämänkirjaa sisimmällä kielellä.

Romaanin juonellinen kehys on niukka, henkinen avaruus huima. Luonnon valmistautuminen talveen on romaanin basso continuo. Linnut lentävät pois, maisema avartuu.