Bo Carpelan : Vuodet, kuin lehdet

Vielä on taloja joissa on matala katto, ikkunasyvennyksiä lasten kiivetä ja kyyryssä, leuka polviin painettuna katsella märkää lunta joka rauhassa putoilee hämärille, ahtaille pihoille. Vielä on huoneita jotka kertovat elämästä, kaapeista täynnä puhdasta perittyä pellavaa. On hiljaisia keittiöitä joissa joku istuu lukemassa, kirja tuettuna leipää vasten. Valolla on valkoisen ikkunaverhon ääni. Suljet silmäsi, näet että odottaa aamu, viipymätön vaikka, että sen lämpö sekoittuu lämpöön sisällä täällä ja että jokainen lumihiutale putoaa merkkinä kotiintulosta.