Brian Callison : Kuolema pelastajille

Se oli uppoamaisillaan. Ja kun tähän oli päädytty, se uppoisikin hyvin äkkiä. Tiesimme senkin, miten se tapahtuilsi. Se kaatuisi. Tajusimme sen sillä hetkellä, kun viimeinen virtaistettu läpilo oääi kirskua. Juuri ennen kuin kirskunta muuttui vyöryvän lastin ja taipuvan metallin viimeiseksi lyyrinkäksi meren syöksyessä alempaan kolmosruumaan, laiva — tai se, mitä siitä oli yhteenöiäymäksen jälkeen jäljellä pysäi kukkuisesti, nousi verisen salaman päähän viimeiseksi lyhyeksi hetkeksi ikään kuin yhä yrittäen koukata hiukan ylpeyttä jäljellä.

Ja sitten se kallistui väsyneellä, melkein anteeksipyytävällä, alistuneella eleellä. Tactician on vanha ja ränsistynyt, meripelastusalus, joka taas on tehty uusiksi. Vähän lmee voi angat pelasta sen ja se on omistal konkurssilta. Hirthe tunut eiölevän ollut usea eräänä yönä saa radiopuheianomista, lonka entta sielu on hyvin heikko on la joa. Saamoa on hyvin heikko on la joa entiies vielä radiopuhelimella, ei laivaradiosta. Kun Tactician pääsee ankkurointipaikalle, ei se sillo jäkäläkään karrilaajesta, ai olisi edes ainuttakaan elävää miestä, jotka olisivat on kunnossa. Tactician ja sen miehet ovat keskellä painajaista, joka ei ole unta.