Bruno Schulz : Krokotiilikuja

bruno schulz on Puolan juutalaisia, syntyi 1892 Galitsiassa. Hän opiskeli maalausta ja arkkitehtuuria ja toimi sitten pienessä kotikaupungissaan piirustuksenopettajana, käänsi Kafkaa, ehti julkaista kaksi novellikokoelmaa, surmattiin keskitysleirissä 1942. Jälkeen jääneistä teoksista osa tuhoutui sodan aikana, osa julkaistiin ensi kerran 1957.

krokotiilikujia sisältää sekä ennen sotaa että sen jälkeen julkaistuja novelleja. Niminovelli on vahvasti mystiikalla ja symboleilla avarrettu kertomus pikkukaupungin pahamaineisesta, houkuttelevasta korttelista, joka on turmeltunut vain murrosikäisen kulkijan omissa toiveissa, mutta se asustaa vain jäljitelmä sukupuolisuuden todellisuutta paksen tessa tyyssijasta. Schulz on yrityksen vastakohtien näkiä: hänen hurmioituneet, kuuliiat, ilvokkaat, absintaiset, laajat ja rempseät, silti tieteenomaisen täsmällisesti ilmaistut uninäkynsä ovat syntyneet lapsen ja aikuisten maailman, tarun ja todellisuuden, hengen ja materian, mailleen menneen porvarillisen ja valtaan nousevan teollistuneen yhteiskunnan välisestä jännityksestä. Varhemman kuvauksen raju, van Goghmainen, lukijan mieleen estottomasti ryntäävä ryöppy saa myöhemmin sijaan selkeän, rakenteellisesti huolitellun ja kantavan aineksen. Aito sukulaisuus Kafkaan on huomattava. Novellissa tragedia vaihtuu yllättäen groteskin koomiseksi, ylevyys ilveilyksi. Kauneus imee ravintonsa rap pion mudasta, nerous versoo mielisairauden varjossa. Ylväs henki kimpoaa ilmaan katolta, mutta putoaa rymisten maahan tai kutistuu torakaksi, polkaistaan hengiltä ja viskataan kompostikasaan. Tämä on muun Schulzin novellien monista metamorfooseista, josta heijastuu hänen omakin kohtalonsa.