Budd Schulberg : Alaston satama

Romaani kovasta elämästä ja kovista miehistä

Budd Schulbergin ALASTON SATAMA puhuttelee lukijaa voimakkaasti niinkuin samanniminen filmi katsojaa. Siinä satama elää: rauta kirskuu, koukku pureutuu taakkaan, nyrkki jysähtää, huuto kajahtaa yössä. Satamassa on liikettä, jonka silmä havaitsee, mutta vielä enemmän rajuja inhimillisiä ja alasita liikettä, kiihkoa ja jännitystä. Schulbergin piirtoisa tulisesti, hän ei kaihda räikeääkään värejä, ja hänen sanoillaan on ilmeisen asiantuntemuksen vakuuttava painokkuus. Satamatyöläisten ammattimiion aivoiksi ja nyrkiksi Lempeä-Janne, Niskis-Ville, Gentlemanin-Charley, Jyrä-Amson ja muut ovat karmean todentuntuisia.

Romaanin päähenkilö on kovaamaiminen ja -nyrkkiinen kadun ja kapakan kasvatí Terry, joka enemmän mielellään kuin suuhun, päivän kerrallaan liikoja ajattelematta, samaesti. Jouduttuaan rikoksen avustajaksi hän hätkähätää ja alkaa vähitellen tajuamaan ympäristönsä kaatua ja omaa itseään. Hento, mutta luja Katie Doyle merkitsee Terrylle haavetta jostain paremmasta, rakkaudesta, jos hän sitä sanaa osaisi käyttää. Katie etsii epätoivoisesti ulospääsyä sataman saartavasta paheen ja rikoksen noidankehästä. Nuoren naisen helittämättömyydellä hän vaatii vastausta kysymyksiinsä. Miksi ihmisarvoa poljetaan? Miksi kukaan puolusta Katiein kysymyksiä: aijavat liikkeelle myös satamaseudun papin Pete Barryn, joka itsekin on slummissa syntynyt ja joka nyt joutuu ankarasti paisikelemaan uskostaan: Onko papin paikka kirkossa vai köyhien ja kurjien majassa keskellä vaivaa, vaaraa ja saastaa?

Budd Schulbergin aikaisemmin suomennettu romaani LUMOUS HAIHTUU pantiin merkille paljastavana ihmisen ja ajan kuvauksena. ALASTON SATAMA on kirjavana ja rosoinen niinkuin sen kuvaamat ihmisetkin, jotka väkiväkare tarstailevat leivästä, oman olemassaolonsa uhkatuksesta, elämästään. Moni ruhjoutuu ja sortuu, mutta usko ihmiseen säilyy kaiken uhalla.