Carl Larsson : Minun perheeni

Oi Karin hyvä ja hellä, äläili kaunistunut! On joka sydämellä sinusta rakas kuva.

Taiteilijamaalari Carl Larsson onnistelee vaimoaan Karinia merkkipäivän johdosta säkein ja kuvin. Mies jonka sydän on vasta tahdolla on Carl Larsson itse. Hän katsoo pikku Brittaa, joka oli tuossa vaiheessa pieniä ja jonka kohdalla lattialla on lammikio. Sitten tulee äiti Karin, Suzanne-tytär, poika Ulf, poika Pontus ja Lisbeth-tyttö. Ja sitten keittäjätar Emma ja Spadaverin Johanna — jolla on punien kauha. Ja laiskuri kissa, kuten Carl Larsson sitä nimitti — ja rivin viimeisenä kissa. Myöhemmin elämässä perheeseen tuli vielä kaksi lasta — Kersti ja pikku Esbjörn.
Kaikki perheenjäsenet — ja ulkopuolisetkin — saivat istua malleina, kun Carl Larsson maalasi kouluile, museoille ja teattereille seinämaalauksia ja kattomaalauksia. Ja kodissalla Sundbornissa tehdyissä kuvissa vilisee omaa lapsia. Vaimo ja lapset olivat tärkeitä malleina silloinkin, kun Carl Larsson halusi ennen muuta tavoittaa ja tehdä muotokuvia ja säilyttää perheenjäsenistään tuon juuri näistä lyijykynäpiirroksista, vesiväri- ja pastellitöistä ja öljymaalauksista omasta perheestä.