Carson McCullers : Surullisen kahvilan balladi

SURULLISEN KAHVILAN BALLADI on kertomus ihmisen rakkaudesta ja ihmisen yksinäisyydestä, kirkas ja syvä kuin lähde. Amelia Evansin, Lymon-serkun ja Marvin Macyn villi ja kaunis ja epätoivoinen kolmiodraama tapahtuu pienessä kaupungissa Yhdysvaltain "syvässä etelässä." Kyttyräselkäinen Lymon Willis virittää omalaatuisessa, koleaksi itsevaltaisesti tiedetyssä Ameliassa hellän, vaalivan rakkauden, saman inhimillisyyteen heräämisen, jonka hän itse kerran on aiheuttanut rikollisessa Marvin Macyssa. Molemmissa tapauksissa läheävä toiseen ihmiseen jää vastauksetta. Yksinäisyys ei sula, eristymisen muuri jää yhä aukottomaksi. Tuloksena on outo alakuloisuus tai iva ja — viha.

"Ennen kaikkea rakkaus on kahden ihmisen välinen yhteiskokemus — mutta tämän tosiasian ei tarvitse merkitä sitä, että se olisi samanlainen kokemus näille kahdelle. On rakastava ja rakastettu, mutta he kaksi tulevat eriistä maailmoista. Usein rakastetun on vain virike kaikille kantamelle rakkaille, jotka hän on tavannut, tälle sielussa levännyt rakastuneena käsikössä. Ja tavalla tai toisella jokainen rakastava tietää tämän. Hän tuntee sisimmässään, että hänen rakkautensa on yksinäinen. Hän oppii tietämään uuden, oudon yksinäisyyden, ja juuri tämä tieto aiheuttaa hänessä tuskaa."

Novellin rakkaundentapahtumisen lämmittävänä ja ihmisiä kokoavana näyttämönä ja katsomona on Amelian nedin kahvila. Kun kaikki on ohi, se suljetaan, ja ikkunaluukut peittävät talon ja sen yksinäisen asujan omaan pimeäänsä.

Balladin taustalla soi Forks Fallsin valtateitä rakentavien kahle vankien laulu, musiikki, joka "saa sydämen paisumaan ja kuulijaan kylmät hurmion ja pelon väreet." Ja minkälainen joukko voi saada aikaan sellaisten musiikin? "Vain kaksitoista kuolevaista, jotka ovat yhdessä." Carson McCullersin novellia vallitsee häikäisevä tieto ihmisten rakkauden vaikeista edellytyksistä. Sen 'ohjelma' on siinä, mitä sen ihmiset eivät saavuta.