Catel & Bocquet : Kiki - Montparnassen kuningatar

Takakansi

Alice Prin nousi köyhästä maalais­tytöstä karismaattiseksi "Kikiksi" ranskalaisen maailmansotien välisen taidemaailmaan. Kiki oli Pariisin boheemin taiteilijapiirien legendaarinen malli ja muusa, joka innoitti muiden, muassa Foujitaa, Moise Kislingiä ja erityisen elämänkumppanina Man Raytä. Kikin ystäväpiiriin kuuluivat niin Picasso, Cocteau kuin Hemingway. Hän maalasi itsekin ja menestyi myös levyttävänä laulajana. Kiki rakasti, juhli ja tanssi, mutta elämän varjopuolella vaivasivat huumeet ja alkoholin liikakäyttö. Ennen kaikkea Kiki oli 1900-luvun alun emansipoituneen, itsenäisen ja seksielämän rajoituksista itsensä vapauttaneen naisen perikuva. Vielä nykyisinkin Kikissä henkilöityy Montparnassen kulta-ajan rohkea ja omintakeinen luovuus.

Catelin ja José-Louis Bocquet'n Kiki – Montparnassen kuningatar (Kiki de Montparnasse) tarjoaa tarinaltaan ja loppun liitetyllä dokumenttiuudellaan huumaavan matkan taiteen historiaan. Teos on saanut Ranskassa useita kirjallisuuspalkintoja, kuten arvostetun Grand Prix RTL de la BD:n 2007.

Esittely

Alice Prin (1901-1953) oli ranskalainen malli, laulaja, näyttelijä ja maalari. Prinin taitelijanimi oli Kiki, mutta hänet tunnettiin myös tittelillä "La Reine de Montparnasse" (Montparnassen kuningatar). Prin lähetettiin 12-vuotiaana Pariisiin työnhakuun. Ura sisäkkönä, myyjättärenä ja leipurin lähettinä vaihtui pari vuotta myöhemmin poseeraamiseen alastomana kuvanveistäjille. Tämä oli liikaa Alicen äidille, joka hermostui ja katkaisi välit tyttäreensä.

Alice iloitsi riippumattomuudestaan, otti nimekseen Kiki ja ryhtyi itsekin taiteilijan uralle. Hänestä tuli pahamaineinen, mutta vapaa nainen, oleellinen osa Montparnassen taiteilijayhteisöä. Kiki toimi mallina kymmenille taiteen legendoille, heidän joukossaan mm. Jean Cocteau, Modigliani ja Pablo Picasso, sekä Man Ray, jonka kanssa Kikillä oli suhde suurimman osan 1920 -lukua. Kiki nähdään esimerkiksi Man Rayn ehkä tunnetuimmassa kuvassa Le violon de'Ingres (1924).

Vuonna 1927 Kiki järjesti omista, naivistisista ja ekspressionistisista maalauksistaan näyttelyn. Työt myytiin loppuun hetkessä. Hänen elämäniloinen asenteensa oli liikaa Yhdysvaltain sensuuriviranomaisille, jotka välittömästi kielsivät Kikin omaelämänkerran Kiki's Memoirs (1929). Edes Ernest Hemingwayn ja taidemaalari Fujita Tsuguharun esipuheet teokseen eivät lieventäneet tuomiota. Muistelmat julkaistiin USA:ssa vasta vuonna 1996.

Kikin oma elämä lähti syöksyyn toisen maailmansodan alkaessa. Hän poistui saksalaisten valtaamasta Pariisista 1940, eikä enää eläessään palannut kaupungin asukkaaksi.

Catel Muller ja José-Louis Bocquet ovat luoneet Kikin elämästä fantastisen luontevan ja rohkean sarjakuvaromaanin. Alice Prinin tarina on ainutlaatuinen kuvaus eurooppalaisen nykytaiteen noususta ja ihmisistä ikonisten kuvien takana. Kiki de Montparnasse voitti kirjakauppojen yleisöäänestyksen parhaasta ranskalaisesta sarjakuvateoksesta 2008.