Cecilia Samartin : Naiset valkoisissa

Takakansi

HAVANNA, KUUBA VUONNA 2003. Doña Maria on ylpeä vanha nainen, jonka kotina on suuren kartanon yksi huone. Maria iloitsee sukulaistyttönsä Sophien jokaviikkoisista vierailuista, mutta on myös huolissaan tämän puolesta, sillä Havannan kaduilla on rauhatonta.

Sophie käy mielellään Marian luona, mutta viime aikoina hänen on ollut yhä vaikeampaa keksiä selityksiä Ernesto-isän pitkäksi venyneelle ulkomaan komennukselle. Todellisuudessa Ernesto ei ole Venezuelassa vaan vangittuna pahamaineisessa vankilassa muiden oppositioliikkeen kannattajien kanssa.

Kun Sophien äiti Silvia käännytetään kerran toistamiseen vankilan portilta muiden vierailemaan pyrkivien vaimojen, äitien, sisarten ja tyttöystävien kera, hän löytää oman tapansa uhmata valtaapitäviä. Joka sunnuntai Silvia ja muut naiset osallistuvat jumalanpalvelukseen valkoisiin pukeutuneina ja kävelevät sen jälkeen äänettöminä pitkin Havannan katuja punainen kukka kädessään.

Naiset valkoisissa on kauniisti ja elävästi kerrottu tarina Naiset valkoisissa -protestiliikkeen synnystä Havanassa. Cecilia Samartinin rakkaus synnyinmaataan Kuubaa kohtaan huokuu läpi tarinan.

Esittely

Vastarintaa ja rakkautta Havannassa

Kauniisti ja mukaansatempaavasti kerrottu tarina Naiset valkoisissa -protestiliikkeen synnystä Kuubassa. Cecilia Samartinin rakkaus synnyinmaatansa kohtaan huokuu läpi tarinan.

Havanna, Kuuba vuonna 2003. Doña Maria on ylpeä vanha nainen, jonka kotina on suuren kartanon yksi huone. Maria iloitsee siitä, että nuori Sophie vierailee hänen luonaan usein, mutta on myös huolissaan Sophien puolesta, koska Havannan kaduilla on rauhatonta.

Sophie käy mielellään tätinsä Marian luona, mutta viime aikoina hänen on ollut yhä vaikeampaa keksiä selityksiä Ernesto-isän pitkäksi venyneelle ulkomaankomennukselle. Todellisuudessa Ernesto ei ole Venezuelassa, vaan vangittuna pahamaineisessa vankilassa muiden oppositioliikkeen kannattajien kanssa.

Kun Sophien äiti Silvia käännytetään kerta toisensa jälkeen vankilan portilta muiden vierailemaan pyrkivien vaimojen, äitien, sisarten ja tyttöystävien kera, hän löytää oman tapansa uhmata valtaapitäviä. Joka sunnuntai Silvia ja muut naiset osallistuvat jumalanpalvelukseen valkoisiin pukeutuneina ja kävelevät sen jälkeen äänettöminä pitkin Havannan katuja punainen kukka kädessään.