Christer Kihlman : Kaikki minun lapseni

Kun Christer Kihlman 1976 ensi kertaa lähti Argentiinaan, hän suunnitteli keräävänsä materiaalia Kalliin prinssin jatko-osaa varten. Suunnitelma muuttui. Hän tapasi Juanin, ja hänen Argentiinan-kokemuksensa alkoivat hakeutua kohti dokumenttia ja itsenäistä romaania. Syntyi tämä kirja, josta Kihlman itse sanoo, että se on "jotain näiden kahden välillä... Eräässä yksiselitteisesti rakentavassa mielessä kirjan voi lukea jopa rakkauskertomuksena. Alunperin tarkoitukseni oli varustaa kirja alaotsikolla 'Kirja olennaisesta'."

Kirja kertoo lämmöstä, kahden ihmisen läheisyydestä ja se kertoo kahden kulttuurin kohtaamisesta. Pohjoismaalainen kirjailija kohtaa köyhän Argentiinan ja hän tapaa nuoren perheprostituoidun ja tämän perheen, jonka hän haluaa kokea osaksi perheeseensä. Hän kutsuu Juanin ja tämän vaimon Lolitan Suomeen, lapsikseen, eli asettaa itsensä todistamaan kuin muuhunkin perheenjäsenet. Mutta samalla Juan on — kuten Kihlman itse sanoo — myös hänen omistuksensa luomisprosessin.

Elämä Juanin kanssa kantaa hedelmää. Se antaa kirjailijalle paljon ja se opettaa Juanin seisomaan omilla jaloillaan. Kirjailijan työ ja todellisuus limittyvät. Kirjailija luo elämää ja muuttaa sitä, paremmaksi.