Christer Kihlman : Puhtaita elämän unelmat : kirja voimattomuudesta

Vuonna 1971 ilmestyneen kirjansa Ihminen joka järkyi alaotsikoksi Kihlman on merkinnyt Kirja epäolennaisesta. Vuonna 1980 ilmestyneen teoksen Kaikki minun lapseni alaotsikoksi hän oli suunnitellut sanaparia Kirja olennaisesta. Tämän kirjan määre on Kirja viattomuudesta. Nämä kolme kirjaa kuuluvat yhteen. Niissä kirjailija tarkkailee maailmaa löytääkseen itsensä, porautuu itseensä löytääkseen maailman.

Näitä hän etsii nyt — niin kuin myös kirjassaan Kaikki minun lapseni — Etelä-Amerikassa. Hän ajaa autolla yhdessä Josén kanssa Uruguayssa, Brasiliassa, Argentiinassa, kohti Missionesea jossa suomalais- siirtolaiset asuvat. José on kaunis kelmi, uskollinen ystävä ja pikkurikollinen, luotettava opas läpi tuntemattoman maan, läpi melkein nimettömän seudun, pikkukaupunkien ja kylien. Kulkua kohti määrää on ja moni muukin, olennainen: Jose vielä tavatut ihmiset, yöbaarien nimettömät istujat, pikkukaupungin diskon lyhytkasvuinen transvestiitti ja nuori ilotyttö, todellisuutensa hallitseva suurlähettiläs ja Missionesin suomalaisvanhukset joista toinen on syntynyt Sipoossa 1902, toinen Kalliossa 1907. Tai viisissäkymmenissä oleva Reino, joka on syntynyt Argentiinassa mutta tunnistaa suomalaisen ulkonäöstä ja tulee puhumaan suomea.

Matka vaati alttiutta ja uskallusta ja antoi paljon: 'Ei ole mitään niin huimaavaa kuin elää oma ainoa elämänsä.'