Christer Kihlman : Tuuliajolla tappion maisemissa : monologi

Kirjoittaminen ei suju. Arki on täynnä ongelmia, avioliitto tuntuu murenevan. Kirjailija etsii itseään matkustamalla. Vai pakeneeko hän ongelmiaan ja itseään. Tosi ja kuviteltu tuntuvat limittyvän, elämä ja työ sekoittuvan tavalla joka ei tarjoa pohjaa kirjoittamiselle eikä elämiselle. Elämä ja ihmiset eivät ole olemassa vain tarjotakseen aiheita kirjallisuudelle. Mutta kirjailija tarvitsee materiaalia, tietoja ja kokemuksia. Ja hänen täytyy tehdä työtään, hahmottaa todellisuutta. Christer Kihlmanin uusin teos on pieni suuri kirja. Sen pohdiskeleva, on vaitonainen kirjailija, ja kirja on hänen yksinpuheluhaan, tilinvetään: elämän ja työn pohjan etsintä, saavutusten ja menestysten punnintaa, voittojen ja tappioiden kirjaamista, oman elämänvalheen murtamista. Teoksen viritys näkyy jo avauksessa: kirjan minä kieltää kyselemästä taiteen funktiota tai elämän merkitystä koska joissakin tilanteissa ne ovat itsestään selviä ja toisissa tilanteissa lausumattomissa.

"Ääni joka järkyttää."

(Dagens Nyheter)