Daniel Chirot : Miksei tapeta niitä kaikkia? : poliittisen joukkomurhan logiikka ja ehkäisy

Takakansi

PYSTYKOIVAKIRJA: MIKSEI TAPETA NIITÄ KAIKKIA? TYHJENTÄVÄ ESITYS POLIITTISTEN JOUKKOMURHIEN LOGIIKASTA Kansanmurha, etninen puhdistus, joukkoteurastus. Jo sanat ovat hyytäviä ja tuovat mieleen verilöylyt, joissa viattomia ihmisiä tapetaan kylmäverisesti. Mikä ihmisessä saa jotkut pyyhkimään maan päältä rauhanalta tuhansia ja jopa miljoonia aseettomia ihmisiä, jotka ovat jääneet poliittisten, kulttuuristen tai etnisten vihamielisyyksien jalkoihin?

Tämä on sosiologi Daniel Chirot'n ja psykologi Clark McCauleyn kirjan Miksei tapeta niitä kaikkia? ydinkysymys. Raamatun tarinoista Darfurin kriisiin yltävä teos pohtii laajasti ja monitieteisesti joukkomurhan psykologisia, poliittisia ja sosiaalisia syitä. Vaikka joukkomurhia on tehty maailman sivu, ihmisyhteisöt ovat koko olemassaolonsa ajan myös kehittäneet lukuisia keinoja rajoittaa väkivaltaisia yhteenottoja. Ihmisen pahuus on piintytnyt - kuten kyky rauhanomaisiin ratkaisuihinkin.

Esittely

Liken Pystykorva-klassikossa Ihmisyys Jonathan Glover perehtyi 1900-luvun valtaviin kansanmurhiin lähinnä yksilön näkökulmasta. Daniel Chirot ja Clark McCauley perehtyvät nyt samaan aiheeseen laajemmin ja tuoreemmin etupäässä yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Heidän päällisin puolin yllättävä havaintonsa onkin, että kansanmurhia ja muita laajoja poliittisia joukkomurhia tapahtuu loppujen lopuksi verrattain harvoin, koska eri yhteisöt ovat aikojen saatossa kehittäneet lukuisia tapoja ratkaista konfliktinsa ilman verenvuodatusta.

Kirjoittajien esimerkit yltävät Raamatun kertomuksista edelleen käynnissä olevaan Darfurin kriisiin. Kaiken joukkotuhonnan taustalta löytyvät samat inhimilliset syyt, kuten pelko, inho, kostonhimo ja viha. Perehtyessään poliittisten joukkomurhien motiiveihin kirjoittajat pystyvät tekemään teot ymmärrettäviksi ja sitä kautta ehdottamaan - osin historian valossa - menettelytapoja tällaisten välikohtausten ehkäisemiseksi.

Akateemisesta taustastaan huolimatta Chirot ja McCauley kirjoittavat ymmärrettävästi ja sujuvasti aiheestaan, johon he ovat perehtyneet perusteellisesti niin kirjallisuuden kuin kenttätyön kautta monet vuodet.