David Zane Mairowitz : Camus vasta-alkaville ja edistyville

Vuonna 1957 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Albert Camus luokitellaan yleensä eksistentialistiksi, mutta itse hän aina kiisti olevansa sitä. Camus piti maailmaa "absurdina", tarkoitusta vailla olevana, ja näki sen johtavan ainoastaan kuolemaan. Kuitenkin Camus'n mielestä juuri tämä voimistaa halua elää. Vaikka Camus luettiin pitkään Seinen vasemman rannan intellektuelleihin, olivat synnynnäinen Algeria ja köyhyyden leimaama nuoruus hänen tunteidensa keskipisteessä. Tätä käsitystä on vahvistanut Camus'n postuumisti ilmestynyt romaani Ensimmäinen ihminen, jossa menneisyys nostaa hänet jälleen yleisen mielenkiinnon kohteeksi ja lopettanut vuosikymmeniä kestäneen "kirkkonkirouksen", kun vasemmistomisto julisti hänet Algerian sodan aikaisten "epäradikaalien" mielipiteiden vuoksi.

Camus vasta-alkaville ja edistyville piirtää kuvan miehestä, joka oli ranskalaisen humanismin traditioon kuuluva intellektuell, vastarintaliikkeen jäsen toisen maailmansodan aikana ja myös kiihkeä sensualisti, jolle aurinko, meri, seksi ja jalkapallo merkitsivät vastausta elämän absurdiuteen.