Delphine de Vigan : No ja minä

Takakansi
"Minä en osaa kasvaa aikuiseksi, en osaa muuttaa muotoani, olen ihan pieni, olen edelleen ihan pieni, ehkä siksi että tunnen salaisuuden, jota kaikki välttelevät, ehkä siksi, että tiedän kuinka pieniä me kaikki olemme."

Lou ei ole niin kuin muut 13-vuotiaat tytöt. Hän on huippuälykäs ja kaksi vuotta muita edellä koulussa – huolettavan varhaiskypsä, sanoo opettaja. Kun Lou tutustuu asunnotomaan No-tyttöön, hän törmää maailmaan, jota ei voi ymmärtää, vaikka älykkyysosamäärä olisikin 160.

Lou on tottunut mittaamaan, lajittelemaan, luokittelemaan ja tekemään kokeita. Nyt hän ryhtyy kokeeseen kotitaloa vastaan: voiko asioita muuttaa? No tulee Loun kotiin asumaan, ja koko perheen elämä liikahtaa paikoiltaan.

Ennen pitkää Lou joutuu huomaamaan, että asiat ovat monimutkaisempia kuin uskoisi – ja että elämän sivuväikutuksia ei voi ennustaa.

Esittely
Lou on 13-vuotias, huippuälykäs ja opettajan mukaan huolestuttavan varhaiskypsä. Koulussa häntä vaivaa ulkopuolisuuden tunne. Kotona painaa sanaton suru. Äiti ei ole käynyt ulkona vuosiin, ja isä itkee salaa kylpyhuoneessa.

Kun Lou tutustuu asunnottomaan No-tyttöön, hän törmää maailmaan, jota ei voi ymmärtää, vaikka ÄO olisikin 160. Me osaamme lähettää ohjuksia avaruuteen ja ladata pikkuriikkiseen siruun miljardeja tiedostoja, ja silti annamme ihmisten kuolla kadulla. Lou on tottunut mittaamaan, lajittelemaan, luokittelemaan ja tekemään kokeita. Nyt hän ryhtyy kokeeseen kohtaloa vastaan: voiko asioita muuttaa? No tulee Loun luokse asumaan, eikä mikään pysy ennallaan. Lou joutuu huomaamaan, että asiat ovat monimutkaisempia kuin uskoisi - ja että elämän sivuvaikutuksia ei voi ennustaa.