Dezsö Kosztolanyi : Nero, verinen runoilija

Dezsö Kosztolányi kuului niihin unkarilaisiin kirjailijoihin, jotka esiintyivät pääasiassa maailmansotien välisenä aikana ja jotka ovat jättäneet syviä jälkiä maansa moderniin kirjallisuuteen. Kosztolányi oli etevä lyrikko, mutta myös prosaisti, jonka kaikki romaanit ovat psykologisia mestariteoksia, kuten muuan unkarilainen arvostelija sanoo. Tunnetuin ja kuuluisin hänen suorasanisista teoksistaan on elämäkertaromaani »Nero, verinen runoilija», joka jo aikaisemmin on käännetty useille vieraille kielille ja ilmestyy nyt myös suomeksi.

Keisari Neroa kuvataan romaanissa ennen kaikkea kärsivänä ja onneen pyrkivänä ihmisenä, jota jäytää intohimonen halu kohota maailmavaltakuntansa ensimmäiseksi runoilijaksi. Epäilemättä hän on patologinen ilmiö, jonka erehdykset ja harhaiskut ylittävät tavalliset mitat, mutta sitä historiallista ja aikakautista taustaa vasten ja siinä rappeutumisasteelle ehtineessä henkisessä ympäristössä, joita kirjailija kuvaa, hänen luonteensa ja hänen tekonsa ovat käsitettäviä. Kosztolányin teoksen voima onkin siinä, että se tekee Nerosta elävän ja psykologisesti johdonmukaisen henkilön, jonka traagillisen elämän kulkuun lukija syventyy jännittyneenä kuin kuvauksen kohteena olisi nykyaikainen ihminen.