Dino Buzzati : Tataariaro

Nuori Giovanni Drogo on vuosia odottanut elämän alkamista, valmistumistaan upseeriksi. Syyskuisena aamuna hän lähtee Bastianin linnoitukseen rajavuorille, lohduttoman Tataariraron laidalle. Siellä sotilaat ovat vuosikausia turhaan odottaneet vihollista. Taivaanranta on melkein aina sumussa; jotkut väittävät nähneensä valkeita torneja, toiset tulivuoren tai mustan juovan, joka saattaisi olla metsää. Drogo aikoo jäädä vain hetkeksi, mutta palvelus venyy vuosiksi. Linnoituksen kuhilta, katolta toiselle kulkevat kapeat sillat, muuriin tehdyt ja sitten teljetyt oviaukot, ikivanhat ammusvarastot, vuosien painosta notkahtaneet kattoparrut muuttuvat hänen ainoaksi elämäkseen, ja kaikki muu haipuu, ulkomaailman hymy sammuu. Hän on yksin, yhä vihollista arolta odottaen, suurta seikkailua. Kunnes viimein toiminnan hetki koittaa.

Tataariaro on voimakas, hellittämätön tarina toivosta, kaipauksesta ja oman itsen löytymisestä, lopulta.

"Tataariaro on selvästi sukua Kafkan Linnalle, mutta seesteisempi ja helpommin avautuva kirja" (The Times).