Dmitri S. Merezkovski : Ylösnousseet jumalat 1-2 : Leonardo da Vinci

»Kristus ja Antikristus»-trilogiassa koettaa Merežkovskij osoittaa, miten maailmaa mullistavat historialliset murroskaudet loihivat esiin suuria persoonallisuuksia, eräänlaisia yliminisiä, joissa taistelun vanhan ja uuden välillä on huipentunut huutavaksi elämän tuskaksi, mistä uudet arvot kiteytyvät sovittaviksi, elämää kannattaviksi voimiksi.
Julianus oli viimeinen suuri hellenisti, antiikin marttyyri, jossa aikuakautensa taistelut ja ristiriidat keskittyivät ylitse luonnollisiin mittasuhteisiin. Väärin ymmärrettynä on ollut että ainastaan kristinuskon on ollut marttyyriyhdistystä. Julianus sekä sen ajan sivistynyt osa Kreikkaa joutuivat kärsimään uskonsa puolesta. Ja eikö opetus ole useinkin, missä on koettu, missä Jumala, totuus? Jos monta kertaa ihmisille on koettu talokainkaat, että ihminen voipi kokea! — Nuo ihmiskunnan ikuiset kamppailut on Merežkovskij kuvannut mestarillisesti. Hänellä on harvinainen kyky hallita valtavien ainehistojen perusajatuksen säilyessä eheinä ja jännittävinä. Ja hänen antiikin tuntemuksensa on miltei tyhjentymätön. Taiteellinen vaisto ohjailee hellensimän jaloa kauneutta, ja iloa pulppuavat kirkkaat puot runouden rakennelmia, joissa lukija ihmetellen liikkuu. Onko Julianus Luopion luonnekuva täysin totuuden mukainen vai ei, ja onko hänen sankaristaant antanut liiankin ihannoiden kuvan, ne seikat eivät vähennä teoksen arvoa, jolla on huomattava paikansa maailmankirjallisuudessa. Merežkovskijin lumoava kristiyistä saattaa olla ehkä liiankin harmoninen, mutta paljastanee totuuksia, jotka historiankirjoitus tavallisesti peittää. Sitäpäistä on kirjan liikuttavan kaunis loppukuvaus tähänkin nähden sovittava.

»Jumalien kuolema» on asetettava viimeaikaisten käännösromaanien kaikkien arvokkaimpien joukkoon.»
Suomen Sosialidemokraatti.