Donald E. Westlake : Käytös hyvä kymmenen

»Ei Westlaken vertaista jännityskomedioiden kuningaskunnassa!« San Francisco Chronicle

Jo Kuumasta kivestä tuttu riemurösvö John Archibald Dortmunder parhaassa osassaan, Manhattanin Robin Hoodina.
Dortmunder, pitkä, laiha, luiseva keski-ikäinen mies loikkii talonkattoja pitkin jäykästi kuin Pinocchio murtovälineet kilkkuen ja kalkkuen taskuissaan. Uhkavaatavan tiheään takaapäin viipottaa poliisin taskulampun valokeila. Ta-lovin päässä sijaitsevan nunnaluostarin pokeripelissä on sisar Mary Serene viettämässä hauskahetkeään, kun taivaasta tippuu ruumiinvalittta, sitten kokonainen miesnunna. Nunnain luostarista on kuultu; tässpä juuri sopiva henki-pelastamaan Mary Grace -raukan, nunna-uskonsisaren, jonka hätäinen julma ja äveriäs isä on sepittäen luostarista pinna päällä vievän käsi 76-kerroksisen pankkitalon tarkoin varjeltuun holostohuoneeseen. Siihen päästäkseen on oltava lintu, tai tosi lahjakas murtovaras.