Dorothy B. Hughes : Sininen marmoripallo

He menivät sisään. Talo oli suuri, kaunis ja aurinkoinen. — Halloo, onko kukaan kotona! huusi Griselda. He kulkivat ruokasalin läpi keittiöön ja sitten olohuoneeseen. Jasper oli nyrpeä. — He eivät ole täällä.

Griselda nousi portaat yläkertaan. Jasper seurasi häntä. Hän avasi erään oven ja hudahti: — Hei, hän on täällä! Griselda kurkisti myös huoneeseen. Nestan avoinainen laukku oli lattialla ja sen sisällys hajallaan pitkin lattiaa. Griselda seurasi Jasperia huoneeseen. Ovi oli puolittain auki, vuoteen näkyvistä. Jasper tuijotti vuodetta ja tuli vihreäksi kasvoiltaan. Hänen kätensä haparoi vuoteen päädyn messinkipalloa. — Ei, älä koske mihinkään! huusi Griselda. Tämän oli täytynyt tapahtua paljon ennen heidän tuloaan. Veri ei näyttänyt enää vereltä, vaan ruskealta maalilta. Sitä oli kaikkialla lakanoissa ja matossa ja valkeassa pitsissä, joka ei peittänyt Nestaa, sillä se oli Nesta. Sormessa oli Nestan sormukset, hiukset olivat Nestan, mutta kasvoja ei enää ollut ...