E. N. Manninen : Tunturi uhkaa

E. N. Manninen syntyi Tampereella 1893, vietti lapsuutensa Enontekiöllä, kävi koulua Oulussa ja Kajaanissa ja toimi kolme vuotta ammattimaisena kalastajana ja metsästäjänä Inarissa ja Petsamon alueella. Hän suoritti alemman oikeustutkinnon 1922, ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Utsjoen piirin nimismiehen virkaan. Siitä hän hoiti vajaat kymmenen vuotta ja siirtyi sitten Oulun poliisimestariksi.

Kirkkoherra Jaakko Fellmanin jälkeen. E. N. Manninen oli toinen suomalainen virkamies, jonka tieteismuistiin kirjalliset saavutukset ovat etupääten ja uskoiltisien tuntomitia. Hänen esikoisteoksensa Erämaan armolla on vielä hätkähdyttävimmistä meidän 1938 miehistyyn. Tunturi uhkaa perustu kuolemaan niihin elementteihin ja vaikutelmiin, jotka hän oli saanut monipuolisen luonnon ja väestöltään runsaasti piintyneinä lappalaisina ja asukkaita. Vastakkain iskevät köyhtynyt poromies Maareh’Ant ja kolmilajikainen ahma Röppäjalka, rikkaat ja alkuvoimaiset Pannen pojat ja Suomen laki, saamelainen ja suomalainen elämänmuoto. Tämä väljästi hengittävä ja jylhä kuvaus Suomen pohjoisimmasta luonnosta ja sen asukkaista on jäänyt ainoaksi merkittäväksi romaaniksi, joka Suomen saamelaisista on kirjoitettu sotia edeltävänä aikana.