Eelis Gideon Gulin : Kristikunnan elämää vv 1947-52

Jos me tuntisimme sen, mitä pelkäämme, emme ehkä pelkäisikään.
Näillä sanoilla voitaisiin luonnehtia piispa E. G. Gulinin ajatusta hänen ryhtyessään piirtämään kuvaa aikamme ilmiöistä. Hän haluaa antaa niistä niin selvän ja totuuden mukaisen kuvan, että ne lakkaisivat pelottamasta ihmistä paljoudellaan, käsittämättömyydellään ja näennäisellä voimallaan.
Piispa Gulin lähtee teoksessaan siitä, että maailman nykytilanne on antanut kristikunnalle ikäänkuin haasteen. Sen sisältönä ovat ulkoisen sivistyksen ja henkisen kehityksen suunta, monien sorttisten kansojen keskuudessa esiintyvät joukkoliikkeet, soten aiheuttamat kärsimykset, yhä uusia tunnustajia kokoava sentralistinen maailmankatsomus ja jumalattomuuden propaganda. Ne vaativat vakavaa suhtautumista. Piispa Gulinin asettaa valonalle tavallisen kristinuskomme ensi askeleesta nykyaikaisen uskonelämän eturintamaan asti. Piispa Gulinin kirkkojen perustaman yhteisen Maailmanneuvoston työtä voidaan pitää kristikunnan merkittävimpänä uudistuksena uskonpuhdistuksen jälkeen.
Maailmanneuvoston työtä piispa Gulin valottaa teoksessaan yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti. Hän toteaa, että jos kirkko voi maailmaa vastaan suuristakin kysymyksistä esittää yhtenäisen kannan, jotain uutta on tulossa sen elämään. Erittäin mielenkiintoisia ovat hänen esityksensä siitä, mistä seikoista eri kirkkokuntien kesken ollaan yhtä mieltä, mitkä herättävät erimielisyyttä ja mitkä ovat hajoannuksen syyt. Lähetyöstä nykyisestä uudesta vaiheesta piispa Gulin antaa selventäviä tietoja, ja kristillis-sosialaista liikettä esittelevä luku on näköaloja avartava ja työhön innostava.

"Kristityn ei tarvitse pelätä", lausuu piispa Gulin, "hänellä on aina jotakin kokemisen arvoista elämässään, ja Jumala antaa kaikissa oloissa hänelle elämäntietävän."